3. Tietokoneet ja globalisaation varhaisvaihe

Ajatuksia tulevaisuustaidoista -audiosarja, Markku Pelkonen (2021)

 

Äänitiedoston tekstivastine

3. Tietokoneet ja globalisaation varhaisvaihe

Hei, olen Pelkosen Markku ja tervetuloa tulevaisuustaidot-audiosarjaan. Tässä osassa haluan käydä läpi tietokoneiden ja globalisaation varhaisvaiheen ja omia ajatuksia siitä, mitä syntyi 1980-luvulla.

Jos ajatellaan 1980-luvun maailmaa, kun IBM vuonna 1980 kehitti niin sanotun ensimmäisen henkilökohtaisen tietokoneen, eli PC:n, markkinoille, niin se oli aikaa, jolloin koulutus nähtiin hyvin paljon tutkintoina. Yliopisto oli ehkä korkein taso niistä. Niitä taitoja, joita korostettiin 1980-luvulla, olivat ahkeruus ja tietynlaiset työn tekemisen perustaidot. Mietittiin sitä, että jotta pääset kunnolla tulevaisuuteen, pitää olla tietty ammatti. Aika varhaisessa vaiheessa alettiin jo profiloimaan nuoria siihen, mihin hänen kykynsä tai taitonsa riittävät. Vaikka teknologia alkoi saada silloin jo aika merkittävää roolia, niin huomioitavaa on, että suurin osa yrityksistä 1980-luvulla oli energiayrityksiä. Öljyteollisuus ja energiateollisuus olivat kasvavan ja kehittyvän maailman keskeisiä toimijoita. Koulutus oli kuitenkin hyvin tärkeätä ja ihmiset tiedostivat jo sen, että oppiminen, jatkuva oppiminen ja elinikäinen oppiminen, olivat olennaisia liittyen hyvinvointiin, kehittymiseen ja kasvuun. Kansainvälisiä vivahteita nähtiin esimerkiksi kielitaidon merkityksessä, mutta se oli vielä aika pientä.

Ehkä isoin henkilökohtainen muisto on vuodesta 1984, kun Apple toi ensimmäisen tietokoneen markkinoille. Silloin nähtiin jo se, että jos jotain on tehty jossakin, niin se todennäköisesti leviää aika nopeasti globaalisti kaikkialle, ja kansainvälinen ajattelutapa eli jos halutaan menestyä, niin se edellyttää kykyä toimia vieraissa kulttuureissa ja oppia asioita uudella tavalla. Nämä näkökulmat alkoivat nostaa päätään keskusteluissa.

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1987. Vuonna 1986 meillä oli Lahden lyseon lukion ATK-kerho, jossa oli muutama tietokone, itseasiassa kaksi laitetta, joita neljä oppilasta pääsi tutkimaan opettajan johdolla. Koneen sai käynnistää ja siinä sai ajaa yksinkertaisia ohjelmia, mutta silloin teknologiaa ei missään nimessä nähty muuna kuin harrastuneisuutena. Sillä ei ollut suoraa linkkiä varsinaiseen oppimiseen.

Tässä olemme tällä hetkellä kypsässä tilanteessa. Jos me ajattelemme oppimisen, ja nimenomaan digitaalisen oppimisen mahdollisuuksia, niin meillä on varsin poikkeava tilanne tällä hetkellä. Siihen on kuitenkin mennyt vain 40 vuotta. Nyt, jos me mietimme seuraavaa 10 vuotta eteenpäin, niin maailma tulee muuttumaan vielä nopeammin. Tällä hetkellä ne taidot, joiden varassa me tulevaisuudessa pärjäämme, luodaan ja ne on jo osittain luotu. Siinä mielessä jokainen oppimiskokemus on tärkeä.

Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan nimenomaan teknologia, tuettu oppiminen, vie meitä ihmisinä ja yhteisöinä. Olemme niin sanotusti jännän äärellä.