4. Teknologia ja oppiminen – varhaisia kokemuksia

Ajatuksia tulevaisuustaidoista -audiosarja, Markku Pelkonen (2021)

 

Äänitiedoston tekstivastine

4. Teknologia ja oppiminen – varhaisia kokemuksia

Olen Pelkosen Markku ja tervetuloa tähän tulevaisuustaidot-audiosarjaan. Tässä osassa käyn läpi teknologiaa ja oppimista sekä omia varhaisia kokemuksia ja muistoja niihin liittyen.

Itselläni armeijaan lähtö vuonna 1989 oli sellainen aikuistumisen varhaisvaihe. Aika nopeasti sen jälkeen pääsinkin opiskelemaan opettajaksi Savonlinnan opettajankoulutuslaitokseen. Jollain tavalla aistin jo silloin, että jotain suurempaa on tapahtumassa. Muistan ensimmäisen kokemuksen, kun saimme istua tietokoneen äärellä. Meillä oli logo-ohjelmoinnin kurssi, joka oli osa opetussuunnitelmaa silloin. Joku siinä tekemisessä alkoi kiehtoa minua. Tiesin, että tuttuni isällä oli ATK kauppa. Kysyinkin häneltä, mitä mahdollisuuksia olisi ostaa jonkinlainen tietokone, ja hän sanoi, että ne olivat kovin kalliita. Sain lainattua erilaisten kokeilujen jälkeen itselleni sen verran rahaa, että sain ostettua ensimmäisen käytetyn PC:n. Ensimmäinen lapsi oli syntynyt, eikä rahaa ollut. 13 000 markkaa tietokoneeseen on valtava investointi. Sillä olisi saanut kohtuullisen henkilöauton ja paljon muutakin tarpeellista.

Aika nopeasti huomasin, että teknologian tuki auttaa pääsemään todella paljon nopeammin omiin päämääriin. Siitä syntyi semmoinen rakkaussuhde teknologiaan. Sen ajan ajattelumalli taitojen ja tulevaisuustaitojen näkökulmasta korosti edelleen hyvää koulutusta. Insinööritieteet ja tekniset ammatit alkoivat nousta perinteisten rinnalle, ja yritykset alkoivat hankkia teknologiaa ja tietokoneita ja tekemään niillä asioita paljon tehokkaammin.

Sain internetyhteyden yliopistolta kotiin joskus vuonna 1992, eli puhutaan hyvin varhaisesta telnet-yhteydestä. Huomasin silloin, että esimerkiksi tiedonsiirto, eli pystyin siirtämään tiedostoja paikasta toiseen, avasi aidosti mahdollisuuden tehdä asioita ihan uudella tavalla.

Tallennustila ensimmäisen tietokoneen kiintolevyllä oli noin 40 megabittiä, joka oli varsin iso. Se alkoi moninkertaistua nopeasti, samoin prosessoriteho, ja läpi 1990-luvun laitteiden tallennuskapasiteetti kasvoi ja kasvoi, tuli jatkuvasti erilaisia formaatteja ja muistilevykkeitä. Isoja muutoksia tapahtui.

Huomasin jossain vaiheessa, että oma intohimoni liittyi vahvasti digitaaliseen oppimiseen. Pääsin kirjoittamaan vuonna 1998 Tulevaisuuden tekijät -nimiseen kirjaan. Ensimmäisen kerran ihmisenä ja nuorena opettajana kirjoitin omia teesejä, joihin uskoin maailman olevan menossa. Jollain tavalla näin, että tiedon valtameri tai internet tai joku, miksikä sitä siihen aikaan kuvattiinkin, tulee olemaan niin valtava, että se vaikuttaa merkittävästi tapaan, miten me opimme ja opetamme.

Muistan vuonna 1998 voitimme oppilaiden kanssa Microsoft Road Ahead -palkinto. Teimme oppilaiden kanssa koko vuoden ajan verkkolehteä. Minulla oli viides luokka ja se oli varsin merkittävä kokemus. Saimme voitosta 50 000 markkaa ja ostimme luokkaan kolme tietokonetta ja skannerin. Samaan aikaan aloin tiedostaa, että tämä voisikin olla jollain tavalla myös oma ammatillinen identiteetti. Samalla, kun tein yrityksille iltatöinä esimerkiksi verkkosivuja, ja lähdin kouluttamaan yrityksiä esimerkiksi multimediassa, eli varhaisen vaiheen videotuotannossa ja muussa, niin sain yliopistolta huomautuksen, että teen liikaa töitä opettajuuden ohella, vaikka olin palkittu opettaja ja hyvin innokas kehittäjä. Tein siis liikaa sivutoimitöitä, joten tästä johtuen irtisanouduin mielenosoituksena, perustin toiminimen, jonka muutin osakeyhtiöksi. Olinkin seuraavat 16 vuotta yrittäjänä. Silloin tajusin, että kyllä tämä maailma tulee muuttumaan niin radikaalisti, että ihme, jos jotain suurta ei tulla vielä näkemään tässä lähivuosien aikana. Silloin 2000-luvun alussa alkoikin internet-digitalisaation maailma ja sillä tiellä ollaan edelleen. Äärimmäisen kiehtovaa.

Tässä vaiheessa voin sanoa, että sykli oli aika nopea siinä 1990-luvun aikana ja 2000-luvun alkupuolella. Niistä lisää sitten vähän myöhemmin.