5. Nopea digitalisaatio

Ajatuksia tulevaisuustaidoista -audiosarja, Markku Pelkonen (2021)

 

Äänitiedoston tekstivastine

5. Nopea Digitalisaatio

Täällä Pelkosen Markku ja tervetuloa tulevaisuustaidot-audiosarjaan. Tässä käyn läpi nopeaa digitalisaatiota vuosina 2000–2016.

Jos ajatellaan digitalisaatiota jatkuvana etenevänä prosessina, jossa teknologia kehittyy ja korvaa aikaisempia tapoja tehdä asioita, ja niin voisi sanoa sen olevan jatkuva ja pysyvä muutos. Toisaalta on olemassa tiettyjä syklisiä elementtejä, joka tarkoittaa sitä, että asiat toistuvat jatkuvasti, mutta samalla ne voimistuvat ja saattavat ilmentyä uudella tavalla eri toimialoilla. Esimerkiksi joku tietty teknologia, joka ei välttämättä lyö läpi yhdellä toimialalla saattaakin uudessa syklissä murtaa jonkin toisen toimialan kaikki käytänteet.

Itselleni merkittävin työelämän ajanjakso oli noin vuosina 2000-2015, jonka aikana Suomi kansainvälistyi vahvasti. Sain itse työskennellä 2000-luvun alkupuolelta lähtien Nokian kanssa. He löysivät pienen yrityksen, joka sijaitsi silloin vielä Savonlinnassa, englanninkielisiltä verkkosivuilta, joissa oli mainittu, että teemme sähköistä koulutusta, eli e-learningia, ja verkkokoulutusta. Se lähti aika nopeasti sitten siitä kehittymään. Ensimmäiset työntekijäni olivat olleet minulla oppilaina, eli olimme tehneet multimediaa yhdessä jo koulussa Savonlinnan normaalikoululla. Oli ihan ihme päästä tekemään kansainvälisille yrityksille niin kutsuttuja skaalautuvia verkkokursseja, joka tarkoitti sitä, että yhdellä sisältökokonaisuudella saattoikin olla vaikka 5000 käyttäjää. Se oli valtavan iso teko opettajalle ja osoitti, että olimme aidosti siirtyneet kansainväliseen maailmaan. Pieni toimija Suomesta voi toimia isojen yritysten kanssa ja tehdä yhtä lailla sisältöjä Kiinaan tai Yhdysvaltoihin tai minne tahansa. Se kuvasi sitä, että teknologia oli lähtenyt vahvasti vaikuttamaan tapaan, miten esimerkiksi vuorovaikutetaan toisten kanssa, ja globaalissa kontekstissa sillä olikin vahva näkökulma. Näin meille sitten tapahtuikin.

Pysäyttävää oli kuitenkin se, miten nopeasti teknologia voi korvautua. 2010-luvulla suurin osa koulutuksista hoidettiin joko sähköisesti niin sanotusti itseopiskelumoduulien kautta, ja lähikoulutus oli varsin arvostettu muoto. Koulutusohjelmat suunniteltiin niin, että niissä oli sähköisiä osioita, eli digitaalisia itseopiskeluvaiheita, ja sitten mentiin luokkahuonekoulutuksiin. Hyväksyttiin, että se on kalliimpaa.

Sitten tapahtuikin tällainen ihme, että Islannissa tapahtui tulivuorenpurkaus, joka muutamaksi kuukaudeksi vaikeutti ja hidasti lentoliikennettä Euroopassa. Samanaikaisesti markkinoille oli tullut videoneuvotteluteknologioita, jotka hyödynsivät internetteknologiaa. Ne löivätkin itsensä läpi tuon pienen kriisin aikana. Sen jälkeen esimerkiksi yritykset alkoivatkin miettiä koulutusta hyvin eri tavalla. Perinteiset sisältöpaketit, eli paketoidut koulutusmateriaalit, menettivätkin vähän merkitystään. Se oli aika iso kolahdus koko toimialalle, mutta myös niille, jotka olivat uskoneet, että tieto voidaan paketoida ja tehdä siitä opittavaa, kun taas tuli teknologia, joka mahdollisti sen, että me voimme internetin kautta olla yhteydessä toisiin ja aidosti vuorovaikuttaa. Tämä oli ehkä isoin shokki omalta osalta jatkuvan oppimisen näkökulmasta. Ymmärsin, että olimme paketoineet aika kalliilla tietoa sähköiseen muotoon, ja kun rinnalle tulee muita tapoja tehdä tehokkaammin ja automatisoidusti, niin vaikkapa uusi vuorovaikutteinen teknologia pystyy korvaamaan aikaisemman tavan esimerkiksi kouluttaa. Näen vähän samankaltaisuutta tällä hetkellä, kun olemme olleet kansainvälisen ison kriisin, koronapandemian, kourissa. Se tulee vaikuttamaan myös siihen, miten toisaalta yrityksissä toimitaan, mutta varmasti se vaikuttaa myös isossa mittakaavassa koulun tekemiseen.

Jossain vaiheessa minulle tuli myös sellainen oma ahaa-elämys siitä, että haluan työskennellä koulujen kanssa tulevaisuudessa yhä enemmän. Sain ja opin paljon niistä vuosista, jolloin sain olla yritysten kanssa ja toimia todella hienoissa projekteissa kansainvälisesti ja olla vaikuttamassa moneen asiaan. Mutta sitten totesin, että haluan palata lähemmäksi koulua. Silloin, kun tein tämän päätöksen, maailma oli jo vahvasti digitalisoitunut. Vuonna 2016 maailman suurimpia brändejä oli Apple, Google, IBM ja Microsoft. Myös ihmisten määrä oli globaalisti räjähtänyt. Jatkuva oppiminen alkoi nousta eikä enää puhuttu elinikäisestä oppimisesta vaan jatkuvasta oppimisesta, johon liittyy myös hyvinvointi. Minulle tuli vuonna 2016 tunne, että tämä on ehkä se seuraava kasvun paikka ja haluan jollain tavalla olla mukana muuttamassa näitä asioita. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Tulevaisuustaidot, digitalisaatio, globalisaatio, ne kaikki vaikuttavat siihen, että tässä on valtava mahdollisuus, mutta se myös haastaa meitä kaikkia oppimaan joka päivä uutta ja uudistumaan. Voidaan sanoa, että jatkuvan oppimisen aikakausi on myös uudistumisen aikakausi.