6. Tulevaisuustaitojen rooli nyt

Ajatuksia tulevaisuustaidoista -audiosarja, Markku Pelkonen (2021)

 

Äänitiedoston tekstivastine

6. Tulevaisuustaitojen rooli nyt

Olen Pelkosen Markku ja tervetuloa tulevaisuustaidot-audiosarjaan, jossa käyn hieman tarkemmin läpi tulevaisuustaitojen roolia ja merkitystä juuri nyt.

Tulevaisuustaidoista on aina puhuttu siten, että ”jotain taitoja” tarvitaan tulevaisuudessa. Nyt olemme vuodessa 2021 ja täysin muuttuvassa maailmantilanteessa. Olemme jo kokeneet, miten yksi globaali pandemia vaikuttaa siihen, millä tavalla esimerkiksi työelämä murtuu ja muuttuu. Aika monet meistä ovat toimineet etätyössä jo kohta puolitoista vuotta. Mitä tahansa isoja muuttujia ja megatrendejä tarkastelemmekin, huomaamme, että maailma on jo nyt muuttunut aika radikaalisti lyhyessä ajassa erilaiseksi. Esimerkiksi teknologian kehitys sai vain kiihdytyskaistan tästä pandemiasta. Miten se tulee vaikuttamaan esimerkiksi nuorten työelämään vaikkapa vuonna 2030, johon ei ole enää itseasiassa edes kymmentä vuotta? Moni asia saattaa olla hyvinkin erilainen.

Tällä hetkellä kannattaa tarkastella sitä, minkälainen on esimerkiksi taitokokonaisuus, jota me rakennamme ja kehitämme yhdessä yksilöiden ja työyhteisöjen näkökulmasta. Se on jo nyt hyvin erilainen kuin vaikkapa muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä teknologia vaikuttaa hyvin paljon siihen, millä tavalla me vuorovaikutamme, teemmekö me työtä yksin vai olemmeko jo siirtyneet tiimimäisen työn aikaan, jossa on lähes mahdotonta tehdä esimerkiksi asiantuntijatyötä yksin. Suurimmat yritykset tällä hetkellä ovat kaikki niin sanottuja alustayrityksiä, kuten Google, Apple, Microsoft, Amazon ja Facebook, ja Kiinassa on ihan omat ekosysteeminsä. Ne kaikki muovaavat koko ajan sitä toimintaympäristöä, missä me olemme.

Jos ajattelemme esimerkiksi sitä, minkälaiseen maailmaan nykynuoret ovat menossa ja miten he tulevat työskentelemään älykkään teknologian ja ohjelmistorobottien ja muiden keskellä, niin kyllä se asettaa isoja haasteita myös siihen, mitä taitoja meillä pitää olla. Toisaalta näen tässä myös helpottavan tekijän. Aika usein pehmeät taidot (puhutaan luovuudesta, vuorovaikutustaidoista, empatiakyvystä, ongelmanratkaisutaidoista, yhdessä ongelmien ratkaisemisesta, tiimimäisestä työskentelystä ja taidoista toimia aidoissa moniosaajatiimeissä) ovat hyvin humaaneja. Puhutaan jopa tällaisesta tieteenalasta kuin humanistics, jossa ihmisten välinen vuorovaikutus myös teknologiaympäristössä nähdään myös isona.

Minulle itselleni viime vuosien ehkä pysäyttävimpiä kokemuksia oli se, kun tapasin kiinalaisen teknologiayrittäjän, joka oli nopeasti kasvattanut oman yrityksensä satoihin miljooniin euroihin. Minulla oli mahdollisuus illallisella keskustella hänen kanssaan. Hän kysyi: Markku, mitä te aiotte tehdä, kun kouluja ei enää tarvita? Eli kun teknologia opettaa tulevaisuudessa ihmisiä tehokkaammin ja keinoäly pystyy paremmin ohjaamaan meidän oppimisprosessejamme. Olin hetken hiljaa, mutta sitten innostuin vastaamaan, että itse asiassa tällä hetkellä oppiminen nähdään jo hyvin paljon jatkuvana kasvuna ja kehittymisenä, johon liittyy myös hyvinvointia ja sosiaalista ulottuvuutta. Uskon, että koulu pystyy tarjoamaan teknologiaa hyödyntäen ratkaisuja, joissa koulun merkitys vaan kasvaa. Tässä tärkeätä on se, että keskustellessa esimerkiksi opettajien kanssa nostaa esiin nimenomaan koulun kasvatuksellista ja kasvua mahdollistavaa roolia, ja toisaalta myös rehellisesti sanoo, että vahvan tietopohjaisen ajattelun (joka perustuu osittain asioiden ulkoa muistamiseen, tai nopeaan hahmottamiseen ja sitten unohtamiseen) aika on ohi. Meidän pitää kehittää laaja-alaisia taitoja ja tulevaisuustaitoja rinta rinnan ja luoda sellainen ajattelutapa, jolla me todella pääsemme jatkuvan oppimisen moodiin.

Tällä hetkellä keskusteluissa hämmentää se, että moni puhuu samoista asioista eri käsitteillä. Meillä on vahvuuspedagogiikkaa, positiivista pedagogiikkaa, laaja-alaisia taitoja, metataitoja ja tulevaisuustaitoja. Olennaista olisi kuitenkin löytää ne välttämättömät taidot, joilla pystymme vuorovaikuttamaan, toimimaan, ratkomaan ongelmia, voimaan hyvin toisten kanssa myös tulevaisuudessa. Luulen, että olemme aika lähellä sitä. Jollain tavalla uskon, että me tulemme vielä käsikirjoittamaan tulevaisuustaidot uusiksi. Ei niin, että ne ovat monimutkaisia, vaan niin, että ne yksinkertaistuvat, kirkastuvat ja selkeytyvät. Oppiminen on hyvinvointia ja hyvinvointi lisää oppimista. Silloin ollaan jo aika lähellä ydintä. Elämme mielenkiintoisia aikoja.