7. Tulevaisuustaidot ja niiden vahvistaminen

Ajatuksia tulevaisuustaidoista -audiosarja, Markku Pelkonen (2021)

 

Äänitiedoston tekstivastine

7. Tulevaisuustaidot ja niiden vahvistaminen

Hei, olen Pelkosen Markku, ja tervetuloa tulevaisuustaidot-audiosarjaan. Tässä osassa käyn läpi tulevaisuustaitoja ja niiden vahvistamista.

Tiedämme, että digitalisaatio pakkaa aikaa, eli aika nopeutuu, kun teknologian kehitys vahvistuu, ja että . taitovaatimukset esimerkiksi vuonna 2020 olivat hyvin erilaisia kuin ne olivat vuonna 2010, ja ne tulevat olemaan hyvin erilaisia vaikkapa vuonna 2025. Tämä kaikki nivoutuu isoon kysymykseen siitä, mitä on oikeasti jatkuva oppiminen, mitä se tarkoittaa, millä tavalla meidän tulisi muuttaa asennettamme oppimiseen ja jatkuvaan oppimiseen johtuen siitä, että ympärillämme tapahtuu isoja muutoksia.

Minusta hyvä tapa tarkastella näitä on katsoa rinta rinnan erilaisia tulevaisuustaitomalleja. Hyvänä esimerkkinä Suomessakin usein puhumassa ollut australialainen Michael Fullan, joka loi NPDL-pedagogian, jossa teknologian muutoksesta johtuen pyritään kehittämään koulun toimintakulttuuria ja oppimista syväoppimista kehittävämpään suuntaan.

Meillä on olemassa erilaisia taitomalleja, joita eri tutkijat ovat tuoneet esiin. Niistä oma suosikkini on Marty Neumeierin mallin keskiössä olevat tunteminen, näkeminen, unelmointi, tekeminen ja oppiminen. Joseph Aoun on tuonut korkeakoulujen näkökulmaa Robot-Proof -kirjassaan, jossa datanlukutaito, visualisointikyky ja kokeileva, jatkuva oppiminen ovat taitoja, joita tulevaisuudessa tarvitaan. Oli kehikko mikä tahansa, mihin uskomme, olennaista on tarkastella, olemmeko oppimassa ja kehittämässä olennaisia taitoja vai olemmeko kehittämässä itseämme vanhan maailman historiaperspektiivin näkökulmasta vain siksi, että olemme tottuneet ajattelemaan tietyllä tavalla.

Olen ihan varma, että opetuksen rooli tulee yhä enemmän menemään hyvinvoinnin ja taitojen kehittämisen suuntaan. Sitä tukee jo nykyinen opetussuunnitelma. Jos mietitään laaja-alaisesti kaikkia laaja-alaisia taitoja esimerkiksi perusopetuksen kontekstissa – miten niitä parhaiten opittaisiin, miten meille tulisi riittävät työelämätaidot, miten yrittäjämäinen asenne kehittyisi, miten meillä olisi arjen taidot ja itsestään huolehtiminen sillä tasolla, että me oikeasti voimme toimia tulevaisuudessa – niin siinä itseasiassa vaaditaan jopa ihan uudenlaista pedagogiikkaa.

Mielestäni meidän on hyvä tiedostaa, että tällä hetkellä kaikissa taitomalleissa, oli kyse sitten Michael Fullanin kuudesta C:stä (luovuus, kollaboraatio, kriittinen ajattelu, viestintä, kansalaisuus ja karaktääri, eli henkilön henkinen kyvykkyys ja persoona) ja niiden vahvistamisesta, on hyvin paljon samaa. Olennaista on, oli meitä tulevaisuudessa ohjaava kehikko mikä tahansa, niin pitää oppia tarkastelemaan taitoja ihan uudella tavalla. Me emme tiedä mihin suuntaan teknologia muuttaa työelämää vaikka vuoteen 2030 mennessä tai mihin suuntaan esimerkiksi pandemia ja muutokset kansainvälisissä geopoliittisissa tilanteissa meitä vie. Tärkeintä olisi, että opittaisiin keskustelemaan taidoista, ymmärrettäisiin digitalisaatiota ehkä vähän paremmin ja toisaalta myös otettaisiin selvää.

Mielestäni jo pelkästään yksi keskeinen jatkuvan oppimisen taito on se, että omia vahvoja vakiintuneita käytänteitä ja ajattelutapoja oppisi pohtimaan uudella tavalla. Siihen auttaa omien ajatusten peilaaminen toisten ajatuksiin. Olen itse huomannut sen esimerkiksi omien lasten kautta. Minulla on kolme aikuisiän alkuvaiheessa olevaa poikaa, joilla kaikilla on hyvin erilainen lähestymistapa tulevaisuuteen. Vanhin on jo käynyt korkeakoulutuksen ja on ollut useamman vuoden työelämässä. Hänen lähestymistapansa jatkuvaan oppimiseen on oman aikansa tuote. On jännä nähdä, millä tavalla nuorin poika, joka nyt 2021 keväällä kirjoitti ylioppilaaksi, näkee tulevaisuuden verrattuna isoveljeen, vaikka ikäeroa ei ole kuin 8 vuotta. Se, että ikäero on syntynyt nopeasti muuttuvan digitalisaation aikana, on jättänyt jälkensä heidän ajattelutaitonsa. On mahtavaa keskustella asioista nuorten kanssa ja peilata niitä. Keskimmäinen poika on tällä hetkellä tilanteessa, jossa hän on juuri astumassa työelämään, mutta toisaalta on jo oppinut tulevaisuustaitoajattelua koulussa. Sen näkee selkeästi, kun keskustelemme, mikä on olennaista, mitä taitoja pitää kehittää, mihin suuntaan ollaan menossa ja mikä on henkilökohtainen oppimisprosessi. Niistä tulee hyviä keskusteluja. Samanlaista keskustelua meidän pitäisi käydä pedagogisesti yhdessä.

Uskon että me tulemme onnistumaan tässä. Meidän pitää kuitenkin myös nähdä se, että me emme voi laittaa niin sanotusti päätä piiloon ja toimia samalla aina tavalla, kun maailma muuttuu kuitenkin aika radikaalisti. Meillä pitää olla rohkeutta uudistua ja myös nostaa keskusteluun niitä asioita, mitkä ovat jo nyt merkityksellisiä. Meidän täytyy myös nähdä vaivaa sen eteen, että ymmärrämme, että sekä meidän, sekä aikuisten että nuorten, pitää uudistua ja päästä hyvinvointia lisäävään jatkuvan oppimisen moodiin. Tällä hetkellä me emme ole vielä ihan siellä, mutta suunta on oikea ja on tärkeätä, että näistä asioista syntyy keskustelua. Yhtä lailla tärkeätä on myös se, että jokainen itse pohtii sitä, mitkä ovat niitä taitoja, joita pitää itse kehittää, mikä on oma kasvun unelma ja mikä on oma päämäärä. Silloin olemme olennaisten asioiden äärellä, ja silloin yleensä myös jatkuvaa oppimista tapahtuu.