Digitalisaatio haastaa koulun toimintakulttuurin kehittämisen

Teksti: Markku Pelkonen, liiketoimintajohtaja

Sain ensimmäisen, henkilökohtaisen internet-yhteyden kotiin työskennellessäni luokanopettajana Savonlinnan normaalikoululla. Vuosi oli 1996 ja näin jälkikäteen ajateltuna muutaman kymmenen kilobitin Telnet-yhteys ja Netscape-selain eivät vielä nuoren, idealistisen opettajan arkea mullistaneet.

Toki elimme vasta digitalisaation varhaisia vaiheita. Tilastojen mukaan maailmassa oli vuonna 1996 noin 36 miljoonaa internetin käyttäjää. Heistä suurin osa kehittyneissä maissa, valtion tai yliopistomaailman palveluksessa. Olin siis niin sanotussa 50:n miljoonan ensimmäisen käyttäjän klubissa.

Kirjoitin vuonna 1998 kirjaan Tulevaisuuden tekijät oppimisen uudesta huomisesta ja siitä, miten internet ja teknologia muuttavat opetusta, opetussuunnitelmia ja tavan oppia. Uskoin yhdessä tekemiseen, kollaboraatioon ja jatkuvaan projektiperusteiseen oppimiseen. Pieleen meni ennustus. Olin joko liian idealisti, väärässä tai sitten en vaan yksinkertaisesti ymmärtänyt kuinka vaikea koulun on muuttua tai mitä se edellyttää.

Olin poissa koulumaailmasta vuodet 2000–2016. Kehitin yritysten verkko-oppimista ja sisäistä viestintää. Laskin jossain vaiheessa, että olin ollut mukana suunnittelemassa verkkomoduuleita ja oppimista tukevia sisältöjä lähes miljoonalle eri työntekijälle. Globaalit yritykset saavuttavat päivittäin isoja määriä ihmisiä teknologiaa hyödyntäen.

Verkkokoulutus ei ratkaissut osaamisen kehittämisen haasteita. Digitalisaatio tarjosi tehokkaampia tapoja tehdä saman. Varhainen tapa ajatella luokkahuonekoulutus sähköisinä moduuleina oli vain välivaihe. Verkkokurssien suosion korvasivat nopeammat viestintämuodot, kuten pikaviestintä, videotallenteet ja erilaiset tiimityövälineet. Digitalisaatio tekee aikaisemmista tavoista vanhanaikaisia ja kömpelöitä. On parempiakin tapoja tehdä asioita.

Nykyään teen käytännössä kaiken työn teknologiaa hyödyntäen. Pilvipalveluiden kautta olen yhteydessä kymmenien (välillä satojen) ihmisten kanssa päivittäin. Vuorovaikutan mieluiten äänen ja videon kautta, ja usein muokkaan sisältöjä samaan aikaan. Luovuin syksyllä 2018 omasta työpisteestäni, vapaaehtoisesti. Olen paremmin saavutettavissa eri palveluiden kautta, kun istuessani oman työpisteeni äärellä. Viestintä on muuttunut. Tapa tehdä työtä on muuttunut. Maailma on muuttunut ja muuttuu edelleen.

Palasin vuonna 2016 lähemmäksi koulumaailmaa, kun aloitin työni Otava Oppimisen palveluissa. Innostuin strategisesta visiostamme olla oppimista tukevien sisältöjen ja palveluiden suunnannäyttäjä. Motivaatiota työhöni kasvattaa ymmärrys siitä, että digitalisaatio tulee muokkaamaan oppimista enemmän kuin vielä voimme edes kuvitella. Digitalisaatio vaikuttaa ensin oppimista tukevien sisältöjen ja palveluiden tuottajien maailmaan. Jos emme muutu, ympäröivä maailma muuttaa meitä. Keskustelut asiakkaiden kanssa eri kanavissa, ja digipalveluiden käyttäjien päivittäinen määrä on kahden viime vuoden aikana kasvanut satoja prosentteja. Mutta olennaisin mittari, sisältöjen käyttöaste, on räjähtänyt. Paluuta aikaisempaan ei ole. Muutos kiihtyy.

Digitalisaatio vaikuttaa jo nyt oppijoiden arkeen. Halusimme tai emme. Ennen pitkää tapa oppia uusia asioita muuttuu. Youtube, #whatever ja sadat muut oppimista tukevat sovellukset siirtyvät osaksi koulun arkea ja muuttavat tapaa oppia ja omaksua uutta. Se taas asettaa paineita muuttaa tapaamme opettaa ja tukea oppimista. Rehtoreille ja koulun pedagogisille johtajille puolestaan herää muutospaineita siihen, miten koulua johdetaan ja miten toimintakulttuuria voidaan systemaattisesti kehittää ja vahvistaa.

Koulun toimintakulttuurin vahvuus ja tapa, jolla sitä johdetaan, ratkaisee onnistumisen. Yhdessä tekeminen, teknologian tehokas hyödyntäminen ja osaamisen systemaattinen kehittäminen vapauttavat aikaa olennaiseen, eli oppijoiden tukemiseen ja tulevaisuudessa välttämättömien taitojen kehittämiseen. Vahva toimintakulttuuri kestää suuriakin muutoksia. Sitä kannattaa tavoitella haastamalla työyhteisöä pohtimaan koulun toimintakulttuurin kehittämistä ja muutosvalmiutta, esimerkiksi:

  • Onko koulun toimintakulttuurin nykytila (vahvuudet, kehittämiskohteet, heikkoudet) arvioitu avoimesti ja rehellisesti?
  • Selviytyykö nykymuotoinen koulu digitaalisessa maailmassa?
  • Vaikeuttaako nykymuotoinen koulu (rakenteet) välttämätöntä muutosta?
  • Mikä ei saa muuttua? Mikä on olennaisen arvokasta tulevaisuudessa? Kuinka varmistetaan sen säilyminen?
  • Miten hyödynnät teknologiaa pedagogisessa johtamistyössä?

Teknologian rooli kaikessa tekemisessä on tärkeä, jotta sen mahdollistama parempi oppiminen saadaan oppijoiden käyttöön.