L2 – Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu

Vuorovaikutan, arvostan, ilmaisen

Kulttuurinen moninaisuus (kielellinen, uskonnollinen, katsomuksellinen) vaikuttaa vahvasti yhteiskuntaan ja siten koulunkin arkeen. Kulttuurisesti kestävä elämäntapa ja monimuotoisessa ympäristössä toimiminen edellyttävät eri kulttuureihin perehtymistä, kulttuurillisen monimuotoisuuden ymmärtämistä, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä arvostavaa ja tasapuolista vuorovaikutusta sekä ryhmässä että yksilöiden välillä. Myös empatiataitojen tietoinen harjoittaminen kaikissa kohtaamisissa, oli vastassa sitten lapsi, nuori tai aikuinen, on tärkeää.

Vuorovaikutus on aina kulttuurisidonnaista, mutta etenkin kulttuurillisesti monimuotoisessa yhteisössä vuorovaikutuksen merkitys korostuu. Keholliset ja visuaaliset ilmaisutavat sanallisen vuorovaikutuksen tukena edistävät molemminpuolista ymmärrystä.

Oma vuorovaikutustapa on kaiken keskiössä. Se voi olla tietoista ja harjoiteltua, mutta se pohjautuu aina omiin rooleihin, jotka voivat olla erilaisia työssä ja vapaa-ajalla, sekä identiteettiin, minäkuvaan ja asenteisiin. Kun ihminen on kuormittunut tai uupunut, harjoiteltu ja itselle ominainen vuorovaikutustapa voivat olla ristiriidassa toistensa kanssa. Jo vaikkapa tiedostamaton asennon vaihtaminen tai voimakas uloshengitys voi viestiä innostuneisuudesta tai tylsistyneisyydestä.

Ihmisen hyvinvoinnilla on siis suuri merkitys tavalle vuorovaikuttaa sekä tietoisesti että tiedostamattomasti. Hyvinvoiva ihminen voi luoda ja saavuttaa itselleen merkitseviä asioita, ennaltaehkäistä ongelmatilanteita ja syventää ihmissuhteita. Saavuttaakseen nämä hänen on oltava tietoinen omista tunteistaan, arvoistaan, heikkouksistaan, vahvuuksistaan, tarpeistaan ja tavoitteistaan. Tätä kutsutaan minätietoisuudeksi, jonka aktiivinen ja rehellinen pohtiminen sekä vapaa-ajan että työn kontekstissa voi lisätä itsetuntemusta ja siten omaa hyvinvointia.

 

Lähde: