Työhyvinvointi ja psykologinen pääoma

Positiivinen psykologia, johon vahvuuspedagogiikkakin perustuu, keskittyy ihmisen hyvinvointiin ja voimavaroihin. Hyvinvointi yksityiselämässä ja työelämässä kulkevat käsi kädessä ja vaikuttavat toisiinsa. Aivan kuten työn voimavarat ovat yhteydessä työhyvinvointiin, ovat yksilön voimavarat yhteydessä yksilön kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Psykologinen pääoma on osa yksilön voimavaroja. Se liittyy merkitsevyyden tunteeseen, mielenrauhaan, työpaikalla käyttäytymiseen ja työssä suoriutumiseen, työhyvinvointiin ja työn imuun. Psykologinen pääoma sisältää neljä komponenttia: itseluottamus, toiveikkuus, optimismi ja sitkeys. Psykologista pääomaa voidaan kehittää yksilönä, ryhmässä, sekä organisaatiossa.

Itseluottamus on yksilön käsite omasta pystyvyydestä, resursseista ja uskosta itseensä. Myös itseohjautuvuus eli kyky hallita itseään on keskiössä. Itseluottamusta voi harjoitella hankkimalla kokemusta, ottamalla riskejä, oppimalla toisilta, sekä kiinnittämällä huomiota hyvinvointiin lisääviin tekijöihin niin työpaikalla kuin vapaa-ajallakin.

Toiveikkuus on tahdonvoima, joka auttaa yksilöä eteenpäin elämässään löytämällä polkuja tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös toiveikkuuteen liittyy itseohjautuvuus ja usko itseensä. Toiveikkuutta voi harjoitella asettamalla saavutettavissa olevia tavoitteita – on siis tärkeää olla tietoinen omista resursseista. Liian korkeat tavoitteet vähentävät toiveikkuutta, joten tavoitteen kannattaa olla realistinen, mutta silti hieman haasteellinen.

Optimistinen ihminen keskittyy positiivisiin ajatuksiin ja uskoo hyviin lopputuloksiin, eikä lannistu vaikeuksista huolimatta, eli on joustava. On kuitenkin hyvä tiedostaa ja osata varautua ei-toivottuihin asioihin. Myönteisyyttä voi harjoitella keskittymällä asioihin, johon voi itse vaikuttaa, ja kiinnittämällä huomiota omiin ajatusmalleihin. Miten valmistaudut tehtävään? Miten tulkitset syy-seuraussuhteet, ovatko epäonnistumiset hetkellisiä vai pysyviä ja mitkä ovat syyt epäonnistumisen takana? Miten voit parantaa toimintaasi, jotta voit jatkossa ehkäistä ongelmatilanteet?

Sitkeys, tai suomalaisittain sisu, on voimanhalu jatkaa epäonnistumisista huolimatta. Se liittyy lannistumattomuuteen ja joustavuuteen. Sinnikkyyttä voi harjoitella tutkimalla omia voimavaroja, varautumalla sekä suunnittelemalla. Sitkeyteen liittyy vastuullisuus omasta tekemisestään, itseohjautuvuutta, sekä tunne merkitsevyydestä. Sitkeyttä voidaan katsoa myös resilienssinä, eli ihmisen muutosvalmiutena. Ihmisen sitkeyttä ja resilienssiä voi miettiä kuminauhana: kuminauha kuvastaa yksilön psyykkistä tilaa. Muutoksen tullessa kuminauha muuttaa muotoaan, venyy ja kietoutuu uuden olosuhteen ympärille, ja muutos voi kokeilla jopa kuminauhan äärirajoja. Kun yksilö sopeutuu uusiin olosuhteisiin, palautuu kuminauha alkuperäiseen muotoonsa. Tällöin ihminen on psyykkisesti palautunut haasteelliselta tuntuvista asioista.

 

Lähde:

  • Manka, M.-L., & Manka, M. (2016). Työhyvinvointi. Talentum Pro.
  • mieli.fi