Ukkonen ja salamat

Ukonilma on sähköinen ilmiö taivaalla. Kun lämmin ja kostea ilma kohoaa ylös, se kuljettaa mukanaan vesihöyryä. Ylempänä ilmakehässä on kylmempää, mikä saa vesihöyryn tiivistymään vedeksi ja veden jäätymään. Syntyy jääkiteitä. Jääkiteet kulkevat voimakkaiden ilmavirtausten mukana ukkospilvessä. Kiteiden törmäillessä syntyy hankaussähköä. Pilven eri osien välille syntyy varauseroja ja kun ne kasvavat riittävän suureksi, syntyy sähköpurkaus eli salama.

Varauseroja voi syntyä myös maan ja pilven välille. Tällöin salama iskee maahan. Kun salama iskee, tulikuuma salama synnyttää äkillisen paineaallon, joka kuullaan ukkosen jyrinänä. Koska äänen nopeus tunnetaan, on jyrinästä helppo paikantaa salaman etäisyys: jos välähdyksestä kuluu esimerkiksi kolme sekuntia ennen kuin jyrinää kuuluu, iski salama noin kilometrin päässä.

Ukkospilvi on hyvin monimutkainen rakennelma, jossa positiivisesti ja negatiivisesti varautuneet hiukkaset törmäilevät ja ilmavirtaukset nousevat ja laskevat. Tyypillinen ukkospilvi on alasimen muotoinen ja voi ulottua yli 10 km:n korkeuteen.

Sade- ja ukkoskuuro siis syntyy, kun

  • ilmassa on tarpeeksi paljon kosteutta lähellä maanpintaa.
  • lämpötila laskee riittävän paljon 5-10 kilometrin korkeuteen asti.
  • kun tuuli tai jokin muu ilmiö pakottaa ilman nousemaan ylöspäin.

Jos näistä kolmesta yksikin puuttuu, sade- ja ukkoskuuroja ei synny.

(Lähde: ilmatieteenlaitos.fi/rajuilmat)